Kahdeksas Cern-luokka lähti syyskuisena perjantaina kello 8.30 Ehnroosin koulun pihasta Mäntsälän sähkön sponsoroimalla bussilla kohti Helsinkiä. Seurasi noin tunnin bussimatka, joka meni aika sujuvasti retkitunnelmissa. Saavuimme noin kello 9:30 Kaivopuistoon, jonka jälkeen odotimme laiturilla tovin yhdyslauttaa, joka veisi meidät Harakan saarelle. Laiturilla ollessamme näimme laiturin vieressä uivan silkkiuikun. Silkkiuikku on sukeltamalla kaloja ja selkärangattomia syövä kaunis vesilintu.

Vene vei meidät nopeasti Harakan saareen, jossa oppaamme jo tervehti meitä ja piti lyhyen selostuksen saaresta ja sen mielenkiintoisesta historiasta. Saarella on ollut tieteellisen ja virkistystoiminnan lisäksi myös sotilaallisempia vaiheita. Tämän jälkeen oppaamme vei porukan luontokoulun edustalle, jonne saimme jättää reppumme. Ensimmäiseksi lähdimme ottamaan näytteitä laiturirannasta. Mittasimme veden syvyyden sekä lämpötilan ja keräsimme planktonnäytteitä haaveilla myöhemmin tutkittavaksi.

Seuraavaksi luvassa oli näytteiden haavimista saaren ranta kivikoilla, jonne menimme lyhyttä reittiä seuraten opastamme. Haavimme makean veden eliöitä pienistä kallion lätäköistä sekä suolaisen veden eliöitä merenrannasta levien lomasta. Eniten saimme katkoja. Katkat ovat 1-2 cm pituisia äyriäisiä, jotka elävät meressä. Ne ovat muuten melkein läpinäkyviä, mutta kun ne kuolevat ne muuttuvat vaaleanpunaisiksi. Haaviminen kesti vain noin 15-20 minuuttia ja silti saimme paljon erilaisia otuksia! Näytteet laitettiin ämpäreihin, joita oppaamme kantoi mukanaan. Tämän jälkeen oppaamme ohjasi meitä reppujemme luo, mutta toki tässä välissä pesimme vielä haavit. Evästauolla asetuimme ulkona olevaan pitkään puupöytään, jossa söimme noin 15 minuuttia.

  Haavimisnäytteiden purkkittaminen laiturilla.

Evästauon jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään. Toinen ryhmä aloitti kuuntelemalla lyhyen esityksen vesistöjen rehevöitymisestä, jonka jälkeen kiersimme ympäri saarta mennen saaren paikkoihin. Aluksi menimme pitkin lyhyttä tunnelia joka oli maan alla. Siellä ei ollut mitään ja tunneli oli hyvin pimeä. Nousimme tunnelista pois ja jatkoimme matkaa seuraavaa tunnelistoon. Siellä oli kuvia itämeren kasvustosta ja sen eliölajeista. Kuvissa oli esimerkiksi meduusoja. Meduusat ovat kupolimaisia polttiaiseläimiä. Nousimme siitäkin tunnelista lopulta ja menimme taidenäyttelyyn, jossa oli eriskummallisia taideteoksia. Hienoin oli varjokuva, joka näkyi kankaassa sen takana olevista esineistä. Tällä välin toinen ryhmä oli tutkimassa löytämiämme planktoneita ja pieneliöitä mikroskoopeilla. Pääsimme tutkimaan muun muassa pieniä kaloja, katkoja ja kilkkejä. Kiinnostavampaa meistä oli kumminkin planktonin mikroskopoiminen. Yksi meistä löysi petovesikirpun, jolla oli kuusi jalkaa ja todella pitkä häntä. Petovesikirppu on Mustanmeren ja Kaspianmeren alueelta kotoisin oleva tulokaslaji. Se on vain kaksi millimetriä pitkä, mutta sillä voi olla yhden senttimetrin pituinen häntä. Petovesikirpulla on hännässä piikki, jossa on ässän muotoinen koukku, jolla se metsästää. Sitten oppaamme piti selostuksen planktonlajeista sekä myös pieneliöistä ja kaloista.

Mikroskopointia

Hauen poikasia luontokoulun akvaariossa.

Lyhyen esitelmän jälkeen menimme akvaarioon, jossa uiskenteli tyypillisiä suomalaisia kalalajeja esimerkiksi haukia, ahvenia, kampeloita ja kolmipiikkejä. Kolmipiikki tai rapatuiki tai rautakala on pitkä kala jolla on nimestä päätellenkin kolme piikkiä selässään. Kolmipiikin väritys on aika tumma. Akvaarion ihmettelyn jälkeen haimme reppumme ja olimme valmiina kotimatkalle. Porukka alkoikin jo käyttäytyä aika levottomasti! Oppaamme piti meille loppupuheen ja kiitimme saarella viettämästämme päivästä. Melkein heti veneemme saapui ja lähdimme bussille. Saimme maistiaisia pääkaupungin ruuhkista, kun kotimatka kesti puolisentoista tuntia. Saavuimme lopulta koululle. Päivä oli todella mukava lopuksi vielä kiitos Tarjalle ja Reetalle jotka vievät meidät tälle retkelle!

Kirjoittajat: Sami Niemi, Niklas Kumpumäki ja Niko Vaenerberg