On keskiviikkoaamu klo 8.30 Ehnroosin koulun pihalla. 7C- ja 8C-luokkien oppilaita ilmestyy vähitellen paikalle. Eväät haetaan keittiöltä ja bussikin tulee sovittuna aikana paikalle. Matka kohti Heinolaa alkaa.

Laviassuon turvesuoalueen suuruus hämmästyttää ja laajan, mustan pellon toisella puolella näkyvät suuret turveaumat hämmästyttävät oppilaita. Varastolla meidät vastaanottaa Vapon ympäristöasiantuntija Leena Siltaloppi. Hän ohjeistaa kaikille heijastinliivit päälle, koska työmaalla ollaan. Siltaloppi ja kolme muuta Vaoin työntekijää esittelee meille Suomen soiden määrää, käyttöä ja suojelua. Oppilaat kuuntelevat tarkkaavaisesti kirpeänä syysaamuna.

Meille kerrotaan, että turvetta muodostuu noin yksi millimetri vuodessa, joten nopealla laskutoimituksella suon palautuminen bioenergiantuotantoa edeltävään tilaansa kestää jopa parituhatta vuotta. Turvetta onkin hankala jaotella uusiutuviin tai uusiutumattomiin energiavaroihin.

Kierrämme oppilaiden kanssa katsomassa erilaisia työkoneita, joilla turvetta kerätään suolta. Terävät osat on valmistettu muovista, koska metalliosat saattaisivat lyödä kivikkoisessa maassa kipinän, joka sytyttäisi kuivahkossa turvemaastossa maastopalon. Käymme tutustumassa suon lähemmällä reunalla sijaitsevaan patojärjestelmään, jolla erotetaan suon vedet ympäröivästä vesistöstä. Suolta ympäristöön pääsevän veden laatua tarkkaillaan ja vesi lasketaan kosteikkoalueen kautta ympäristöön. Joillain turvesoilla vettä joudutaan käsittelemään jopa kemiallisesti, jotta ympäristöhaitat minimoitaisiin.

Käymme vielä katsomassa kosteikkoaluetta, jonka läpi Laviassuon vedet virtaavat ajan myötä ympäröivään vesistöön. Aamulla vielä hieman jäässä ollut suomaa alkaa Auringon lämmön vaikutuksesta jo sulaa ja oppilaiden kengät näyttävät eränkävijän varusteilta. Osa oppilaista haluaa kuluttaa ylimääräistä energiaa juoksemalla kosteikon toisella reunalla olevalle hirvitornille. He heiluttavat tornista kosteikon etureunalle jääneille voitonriemuisesti.

Kosteikko-osuuden jälkeen Siltaloppi vielä pitää tietokilpailun ja palkitsee parhaiten tienneen oppilaan turvesaippuapullolla ja -palalla. Kaikki haluavat haistaa näitä. Oppilailla on tuoksusta on mielipiteitä laidasta laitaan.

Laviassuolta kuljemme bussikuljetuksella ruokapysähdyksen kanssa Tiirismaalle aivan maston juurelle, ja etsimme polun, josta kuljetaan pirunpesälle. Opettajien onkohan se tää polku -pohtiminen ei vakuuta oppilaita, mutta parempien vaihtoehtojen puuttuessa kuljemme ensimmäisellä yrittämisellä oikeaan paikkaan. Biologian ja maantiedon opettaja Tarja Koivunen kertoo oppilaille reunamuodostumien syntymisestä ja jäännösvuorista. Kiipeämme pirunpesän reunoja pitkin ja kierrämme jäännösvuoren huipun. Reunat ovat pelottavan jyrkät, kaiteita ei ole ja välillä oppilaita pitää huutaa vähän kauemmas reunasta.

Bussille käveltäessä pojat keksivät vanhanaikaisen käpysodan uudelleen ja opettajakin saa harhaosuman, minkä jälkeen leikki loppuu lyhyeen mutta sitäkin merkityksellisempään katseeseen. Matkustamme takaisin Ehnroosin koululle täyden päivän jälkeen. Bussissa osa oppilaista on aivan hiljaa ja osa nauraa väsynyttä naurua väsyneille jutuille. Päivä oli menestys. Kiitos kaikille osanottajille.

Antti Korkeila