Me opiskelemme fysiikan valinnaiskurssilla ydinfysiikkaa. Olemme käsitelleet erilaisia säteilylajeja, kuten alfa-, beeta- ja gammasäteily. On olemassa ionisoivaa- ja ionisoimatonta säteilyä. Olemme myös oppineet, että röntgensäteilyä voi käyttää lääketieteellisesti.

Ionisoivalla säteilyllä on voimaa irrottaa atomeista elektroneja ja hajottaa molekyylejä. Ionisoimattomalla säteilyllä ei ole tähän tarpeeksi voimaa.

Ydinvoimaloiden toiminta on tullut myös paljon selvemmäksi. Reaktoreita on kahdenlaisia: on höyrytysreaktoreita ja painevesireaktoreita.

Painevesireaktori toimii siten, että uraanisauvat kuumentavat reaktorin veden erittäin kuumaksi, joka pysyy nestemäisenä korkean paineen ansiosta lämmittää erillisessä säiliössä olevaa vettä, joka höyrystyy. Tämä höyry pyörittää turbiineja, jotka puolestaan pyörittävät generaattoreita. Höyry jatkaa matkaa lauhduttimeen, jossa se tiivistyy takaisin nestemäiseksi. Täältä vesi pumpataan takaisin höyrystettäväksi.

Höyrystysvesireaktorin toiminta on muuten sama mutta siinä vettä ei paineisteta ja turbiineja pyörittää sama vesi, missä on uraanisauvat.

 

Rosa, Lassi, Lauri ja Wiktor 9C

Maanantaina 31.10. ensimmäisten oppituntien jälkeen haimme eväät ja siirryimme Mäntsälän rautatieasemalle. Menimme z-junalla Keravalle ja sieltä jatkoimme vielä matkaa paikallisjunalla Saviolle. Loppumatkan kävelimme. Määränpää oli Sinebrychoffin tehdas, jonne kotitalousopettaja Mikko Metso oli järjestänyt vierailun.

Tehtaalla pääsimme tutustumaan Coca Colan elämyskeskukseen. Ensin katsoimme kaksi Coca Colaan liittyvää videota, joissa kerrottiin mm. miten juoma keksittiin. Coca Colan tarkka resepti on kuitenkin salaisuus. Sitten pelasimme kolmessa joukkueessa. Pelissä oli viisi osiota: näkö-, haju-, tunto-, kuulo- ja makutehtävä. Jokaisen tehtävän jälkeen ryhmä vastasi siihen liittyviin kysymyksiin. Makutehtävään kuului tietenkin myös kokiksen juominen. Lopuksi kaikki saivat mukaan t-paidan ja avaimenperän.

Kotimatkalla meille jäi ylimääräistä aikaa ennen junan lähtöä. Osa ryhmästä ehti silloin hakea syötävää Keravan keskustan Mäkkäristä. Koulupäivä päättyi Mäntsälän rautatieasemalla.

Nivos / Mäntsälän Sähkö Oy sponsoroi retkeä. Kiitokset siitä!

Ella 9C

Kolmen työntäyteisen vuoden viimeisenä keväänä CERN-luokan oppilaiden yläkoulutaival huipentuu Nivos/Mäntsälän Sähkö Oy:n sponsoroimaan leirikouluun. Oppilaat kirjoittivat leirikoulun tapahtumista seuraavan blogitekstin.

 

SUNNUNTAI 3.4.

Lähdimme kello viiden aikaan Mäntsälän linja-autoasemalta ja menimme linja-autolla Helsinki-Vantaa lentokentälle. Lentomme lähti kohti Saksan Müncheniä kello 8.40. Lento kesti kaksi ja puoli tuntia. Lennon jälkeen matkasimme junalla Münchenin keskustaan hotellille.

Kun olimme käyneet syömässä, saimme vapaa-aikaa. Tällöin ehdimme tutustua hotellihuoneistoihin, sekä käymään kaupassa. Sää ole kesäinen, lämpöä oli yli +20 astetta, joten suurin osa porukasta kaivoi laukuista lyhyet housut ja t-paidat esiin. 

Illalla lähdimme kahden tunnin bussikierrokselle, jonka aikana opas esitteli Münchenin nähtävyyksiä. Sitten jalkauduimme ja tutustuimme vanhaan kaupunkiin ja kävimme siellä syömässä. Palasimme metrolla takaisin hotellille ja pitkän päivän jälkeen uni tuli nopeasti.

 

MAANANTAI 4.4.

Heräsimme hotellissa puoli kahdeksalta, kävimme aamupalalla ja lähdimme juna-asemalle. Puoli kymmenen oli lähtö junalla Deutchses Museumiin. Olimme museolla jo ennen kymmentä ja museoon päästiin vähän sen jälkeen. Museossa oli vaikka ja mitä, minkä takia museon läpi kiertämiseen oli varattu koko keskipäivä aikaa. Näimme esimerkiksi alkeellisia sähkölaitteita, matemaattisia pulmatehtäviä sekä maanalaisia luolia ja kaivauksia. Fysiikanopettajamme ja luokanvalvojamme piti myös pienen fysiikan oppitunnin museolla, koska siellä oli hyviä välineitä erilaisten fysiikan ilmiöiden havainnollistamiseen.

Ruokailu tapahtui myöskin Deutchses Museumissa ja saimme vatsat täyteen perunoita ja leikettä. Ruoka oli asiallista ja hyvää.

Seuraavana vuorossa oli Mystery Rooms -niminen ongelmapeli. Sen tarkoituksena oli selvittää lukitussa huoneessa erilaisia mysteereitä. Huoneessa oli erilaisia pulmia, jotka piti selvittää tiimityöllä ja älykkäällä keskustelulla.

Vielä ennen hotellille lähtemistä ja nukkumaanmenoa oli ruokailu italialaisessa ravintolassa. Ruoka siellä oli erikoisen maukasta.

 

TIISTAI 5.4.

Herätys oli jo 6.30. Aamupalan jälkeen lähdimme junalla Dachaun keskitysleirille. Olimme hieman ajoissa, joten oppaamme kertoi meille paikan historiasta. Yhdeksältä pääsimme kierrokselle. Opas kertoi meille leirin vaiheita ja kuvaili olosuhteita. Leiri oli hyvin karu, mutta nykyisellään siisti, joten kauheuksia pystyi vain kuvittelemaan omassa mielikuvituksessa.

Söimme keskitysleirin vastaanottorakennuksen ravintolassa, johon meillä oli jo varaus. Ruoan jälkeen lähdimme bussilla pois ja matkustimme junalla ja raitiovaunulla kaupungin toiselle laidalle Bavarian Filmstudiolle. Paikan päällä saimme ensin hetken hengähtää, kun odottelimme opastetun kierroksen alkua puolisen tuntia. Kun opas saapui, lähdimme katsomaan 4D-länkkärielokuvaa. Elokuvan jälkeen opas vaihtui toiseen oppaaseen, joka vei meidät elokuvien kulisseihin. Studiossa saimme nähdä kulisseja esimerkiksi elokuvista Big Game ja Neverending Story. Kierroksen aikana oli myös useampi osio, jossa saimme itse kokeilla elokuvan/tv-ohjelman tekoa.

Kierroksen jälkeen lähdimme junalla takaisin hotellille ja söimme ruokaa illallista Berni’s Nudelbrettissä. Ruoan jälkeen menimme hotellille nukkumaan.

 

KESKIVIIKKO 6.4.

Aamulla herättiin jo ennen seitsemää ja kävimme aamupalalla. Aamupalan jälkeen kokoonnuimme hotellin aulan sohvilla ja lähdimme bussilla kohti Saksan ja Itävallan rajaa. Matkalla oppaamme kertoi matkan varrella olevista nähtävyyksistä. Osa oppilaista nukkui matkalla nukuttuaan huonosti yöllä. Saavuimme vuoristojärvi Eibseen rannalle noin puolentoista tunnin bussimatkan jälkeen ja jatkoimme matkaa köysiradalla kohti Zugspitzen huippua, joka on Saksan korkein vuori. Korkeutta sillä on 2962 metriä.

Valitettavasti sää oli melko sumuinen, joten komeimmat maisemat jäivät näkemättä. Oltuamme hetken pilvessä, lähdimme alaspäin gondolihissillä kohti ravintolaa, jossa söimme lounasta. Odotimme junan lähtöä ravintolassa noin tunnin. Junamatka kesti melko kauan, koska juna toimi ratastekniikalla ja sen huippunopeus oli vain 20 km/h. Seuraavaksi bussimme suuntasi kohti Garmischin kaupunkia, jossa saimme kulkea tunnin vapaasti kaupoissa. Kiertelyn jälkeen hyppäsimme taas bussiin ja lähdimme ajamaan kohti Linderhofin linnaa, jossa saimme opastetun kierroksen. Linnakierroksen jälkeen pääsimme vielä kuvaamaan linnan puutarhaan. Tämän jälkeen alkoi pitkä bussimatka kohti hotelliamme. Sinne päästyämme menimme syömään ja nukkumaan.

 

TORSTAI 7.4.

Aamu alkoi aikaisin seitsemältä aamupalan merkeissä. Leipäisän aamupalan jälkeen suuntasimme kohti BMW:tä (BMW Welt ja museo). Näimme uusia ja vanhoja upeita autoja. Myös muutamien uusien autojen sisälle pääsi katselemaan. Lopulta jouduimme sanomaan hyvästit autoille. Suuntasimme kurnivin vatsoin kohti Pizza Huttia tien toiselle puolelle.

Kun puolet pizzoista oli syöty, ei vatsa enää antanut periksi, joten jouduimme ottamaan osan pizzoista mukaan. Köpöttelimme kohti olympiapuiston näkötornia. Matkalla kuitenkin osaa porukkaa alkoivat lammessa uiskentelevat linnut vetämään puoleensa. Vain pienen hetken kuluttua pizzan jämät alkoivatkin lennellä hanhien ja sorsien suuhun. Harmiksemme kuitenkin matkaa piti jatkaa. Matkaa tornille jatkettaessa monien silmiin osui lammen rannalla oleva lintujen ruokinnan kieltävä kyltti. Hups!

Olympiapuiston näkötorniin noustiin hissillä. Näkötornista näki pitkälle, aina Allianz-areenalle asti. Olympiapuiston näkötornissa oli rock-museo, jossa oli vanhoja kuvia ja levyjä sekä jukebox. Joku kokeilikin jukeboxia, mutta kone söi vain rahat. Aika kävi vähiin ja jatkoimme matkaa takaisin hotellille junalla.

Hotellille päästyämme oli hetki aikaa levähtää, kunnes matka jatkui ratikalla kohti Dream-Bowl palacea. Pääsimme juuri ja juuri sateelta karkuun sisälle. Ensimmäisenä oli hohtominigolfia ja biljardia, minkä jälkeen tilasimme ruuat ja menimme keilaamaan 4-5 pelaajan ryhmissä. Keilaaminen oli hauskaa, vaikka emme saaneetkaan vaikuttaa ryhmien kokonpanoihin. Keilauksen lomassa söimme maittavaa ruokaa. Lopuksi pojat kuluttivat rahansa nyrkkeilykoneeseen ja yrittivät rikkoa edellisen ennätyksen. Lähdimme kävelemään ratikkapysäkille sateessa. Hotellilla uni maistui. 

 

PERJANTAI 8.4.

Aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat ja luovutimme huoneet. Oli lähdön aika. Koska lento oli vasta illalla, jätimme matkalaukut hotelille säilöön ja lähdimme kauppakeskukseen ostoksille, kävimme samalla reissulla myös syömässä. Ostosreissun jälkeen haimme matkatavarat hotellilta ja lähdimme Münchenin lentokentälle. Kaikki olivat jo aika väsyneitä reissusta ja odottivat kotiin pääsyä. Harmiksemme kone oli vielä hiukan myöhässä, joten jouduimme odottamaan kentällä hiukan pidempään, mutta lopulta Saksa jäi taakse, kun pääsimme ilmaan. Bussimatkalla Helsinki-Vantaalta Mäntsälään taputettiin vielä kiitokset kaikille osanottajille hyvin sujuneesta matkasta.

 

KIITOKSET

Ehnroosin koulun 9CERN-luokka kiittää nöyrimmästi Nivos/Mäntsälän Sähkö Oy:tä sponsoroinnista. Ilman Nivos/Mäntsälän Sähkö Oy:n tukea leirikoulua ja CERN-luokkien yläkouluaikaisia muita retkiä ja yritysvierailuja olisi ollut tässä muodossa lähes mahdotonta järjestää.

Oppilaat pääsivät tarkastelemaan mikroskoopin lävitse sipulisoluja, lehväsammaleen lehtiä ja tulppaanin kukintoa ja lehtiä. Oppilailla oli mukavaa ja työskentely sujui hyvin. Kuvat otettiin puhelimien kameroilla suoraan mikroskoopista.

Kuvia ja havaintoja:

Tulppaanin lehden huulisoluja        

                    

       

Iloisia oppilaita tutkimassa, huom! varo vaaraa

                     

Tulppaanin hede                              

Sipulin soluseinämiä ja tuma

Tämä kirjoitus kertoo luokkaretkestämme Saarioisten tehtaalle minun silmin.. Lähdin retkelle avoimin mielin, sillä en tiennyt mitä odottaa. Retken mahdollisti taloudellisella tuella Mäntsälän Sähkö Oy.

Lähdimme aamulla noin klo 9 matkaan bussilla kohti Kangasalaa. Matka kesti noin kaksi tuntia. Päästyämme ulos bussista meidät jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen meni ensin museokierrokselle ja toinen tehdaskierrokselle. Kuuluin itse museoryhmään.

Museokierroksen jälkeen oli ruokailu, jonka jälkeen menimme tehdaskierrokselle. Tehdas oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Näin paljon laitteita, valmistusmenetelmiä ja meille kerrottiin eri prosesseista, joita käytetään elintarvikkeiden valmistukseen. Laitteet on tehty ruostumattomasta teräksestä ja ovat elintarvikekäyttöön sertifioituja. Prosessi on pitkälle koneistettu ja inhimillisten virheiden mahdollisuus on vähäinen.

Elintarvikkeiden valmistuksessa käytetään ammoniakkia ja maakaasua. Ammoniakkia käytetään jäähdytyksessä ja maakaasua lämmityksessä. Näitä kemikaaleja ei pääse elintarvikkeisiin.

Museokierroksella opin Saarioisten historiasta, josta suuri osa oli asioita, joita en ennestään tiennyt, esimerkiksi tupakan ja pussimullan valmistus ja myynti. Meille kerrottiin myös paljon alkuaikojen toimintatavoista ja miten ruokaa kuljetettiin ja varastoitiin.

Haluan kiittää Mäntsälän Sähköä, joka tuki retkeämme ja kouluamme, joka antoi retkellemme yhden koulupäivän. Retki oli informatiivinen ja hyvin suunniteltu. Voin suositella muillekin luokille!

V.H. – 9CERN